Kuukauden verran oon nyt tutkinut paikallisten sielunelämää lähietäisyydeltä. Ei ole edelleenkään käsitys muuttunut, juntteja ovat. Tähän mennessä nää mun koti-irkut on rikkoneet hellan (sen virtakatkaisin ei toiminut, ei tullut sähköä hellaan), partsinoven (ei aukea muuten kuin kauhealla voimalla), polttaneet pattereihin napinjälkiä (kun ovat kuivanneet vaatteita sen ollessa kuuma), sotkeneet automaattiset vedenlämmityssysteemit..

Eivät myöskään tunnu tajuavan sitä, että kun mulla on nukkumaanmenoaika illalla kybältä ja herätys viideltä aamulla, niin voisin haluta nukkua rauhassa silloin. Siis täydellistä hiljaisuutta en todellakaan vaadi, mutta sen verran voisi miettiä, ettei esmes järkkää tatskabileitä kahdeksalle hengelle meidän olkkariin alkavaksi sunnuntai-iltana kello 9, tai laita pesukonetta päälle yöllä klo 12. Tai harrasta täysiä kiljumista painimatsin ohessa klo 2 yöllä. Tai ettei niitä frendejä, serkkuja ja serkkujen frendejä tarvii raahata möykkäämään meille illalla klo 10.. sitten kun seuraavana päivänä erehtyvät kysymään vointia, kilahdat että väsyttää vitusti kun ei saanut teidän möykän takia nukuttua, niin tyypit vaan kommentoi takas tyyliin "aijaa" ja rupeavat selittämään mitä kaikkea duunasivat kun sitä möykkää lähti. Urpåt.

En yhtään ihmettele myöskään sitä, miten tää jengi täällä on niin läskiä. Nää munkin irkut elää pelkästään puolivalmisteilla, pitsalla ja Abrakebabran/Mäkkärin mätöillä. Ja kaikista paras on, ettei tyttöirkku oikein osaa ees niitä puolivalmisteita valmistaa. Mä jouduin auttamaan sitä laittaan kananuijat ja ranskikset uuniin. Ja sitten se vielä kehtaa nyrpistellä nenäänsä, kun meitsi kokkaa jotain kana-kasvisjuttujaan.

Irkku-TJ hupenee uhkaavasti. Tarkkoja lukuja ei tosin oo antaa, riippuu vähän.. Suomenpään duunijutut on vaiheessa, plan A kaatu tällä vkolla, joten toivottavasti plan B ottais tulta allensa. Jos ei, niin oon himppasen verran pulassa.