On kyllä tapahtunut niin pirusti kaikkea, ettei millään voi muistaa. Täytyy siis pärjätä jonkinmoisella referaatilla.

Ehkä paras oli, kun käytiin Janen kanssa koiranäyttelyssä. Ihmeellinen kokemus, oli siinä vaiheessa yli kuukausi kulunut siitä, kun viimeksi oli omia koiriakaan nähnyt. Tuli kaamea iksu. Chihukehän joutui seuraamaan extratarkkaan varsinkin sillä silmällä, josko löytyisi kivoja uroksia. Haaveena olisi tuoda Kisi tänne ja astuttaa se paikallisella uroksella.. täytyy tosin ensin neuvotella tulevan vuokranantajan kanssa, että saako talouteen edes tuoda yhtään karvallista lasta. Haluaisin todella, koska meidän lähellä on iiiso eläinkauppa, jossa myydään kaikkea siistiä krääsää pikkukoirille. "Too posh to walk" -paita ja musta timanttipanta olis niin hieno Kisille. Ja maastokuvioitu peti, sopii hienosti samaan sarjaan maastokuvioisen kantokassin kanssa. Musta on tullut aika parishilton.

Ainiin, käytiin me Lontoossakin Emmin ja Janen kanssa. Emmi tuli alunperin Saaniksen vieraaksi, mutta koska Saaniksen piti keskenkaiken lähteä Suomeen käymään, niin me otettiin Emmi megeen Lontooseen. Vähänkö oli mahtava reissu, hieman lyhyt vaan. Asuttiin keltaisessa huoneessa, jonka seinällä kiersi omituinen runoviritelmä. Perjantai meni  shoppaillessa ja illalla löydettiin Bar Rumba, jossa Get Down -bileet. Täynnä pelkkiä negejä, joka alkuun pelotti. Tiedättehän varsinkin naispuoleisten sellaisten temperamenttisen luonteen.. Ihan turhaan pelättiin, koska siellä naisetkin olivat kohteliaita eikä tietoakaan tönimisestä ja tuuppimisesta, mitä jengi harrastaa Stadissa ja Dublinissa. Helvetin hyvää musaa koko ilta, siistejä tyyppejä ja tanssimista. Ei olisi paremmin voinut mennä, hienommissa bileissä en ole ikinä ollut.

Lauantaina jatkettiin shoppailukierrosta ja koska mä en löytänyt tarpeeksi osteltavaa, niin piti sitten tuhlata rahaa paikalliseen lävistysliikkeeseen. Illalla tietty lähdettiin jälleen ulos, tällä kertaa julkimoiden suosimaan Club Eveen. Jostain syystä tunnelma jäi hieman laimeammaksi Get Downin jälkeen. Ihan jees kuitenkin, ei harmittanu että lähdettiin liikenteeseen.

Sunnuntaina käytiin aamiaisella Mäkissä ja lähdettiin sen jälkeen katsomaan tötteröhattuja. Osuttiin vahingossa Buckinghamin palatsille paraatiaikaan, siellä meni kauhea letka soittoseurakuntaa punaisissa takeissaan. Kaikki tärkeimmät turistinähtävyydet tuli nähtyä siis, kun aiemmin oltiin kierretty Big Ben ("onko se toi? Ootko varma? Ainakin paljon kiinalaisia kuvaa sitä..") ja London Eye. Pakko päästä uudestaan mieluiten mahdollisimman äkkiä, toi tuulahduksen stadimeininkejä kun pääsi täältä junttien keskeltä ihmisten pariin. Joutui kyllä hehkuttamaan lievästi, kun näki pitkästä aikaa ensinnäkin laihoja ja toisekseen erinäköisiä ja persoonallisia ihmisiä. Täällä Dublinissa ihan turha toivo, jengi samasta puusta veistetty.

Yleisesti ottaen elämä on pyörinyt duunin, kämppiksen kiroamisen ja elinympäristöstä stressaamisen ympärillä. Henksu muutti tänne ja me sen kanssa päästiin kahden viikon soluasumisen jälkeen omaan kämppään eilen. Aika luksusta, etten sanoisi.

Äh, mun täytyy palata astialle kunhan saan jotain järkevämpiä ajatuksia kasaan.