Irlanti ei lievästi sitten päättänyt saada viimesiä räkänauruja mun kustannuksella.

Tiimi, Heidi, Saanis, Eve ja Päivi järkkäs mulle "salaa" läksiäiset. Mun piti näytellä yllättynyttä, kun menin Temple Bariin muka vaan Heidiä tapaamaan, ja siellä odottikin koko jengi. Ihanuudet veivät safkaamaan Mongolian Barbequehun, jonka jälkeen jäätiin myös wapun kunniaksi vähän sheikkaamaan. Loppupeleissää päädyttiin VV:n, Katin ja Villen kanssa Fitzsimonsiin. Pääsin fiilistelemään vanhoja, koska Fitz oli just se mesta, jonne me päädyttiin tasan vuosi aikasemmin, kun ekaa kertaa tultiin Dubliniin porukkaa kouluttamaan.

Oli ihan pirun hauskaa, tanssittiin koko ilta ja pelleiltiin VV:n kanssa. Sain kuulla olevani ihan aikuisten oikeasti varteenotettava vaihtoehto kadettikouluun (ai miten niin pitänyt lapset lievän kurissa xD ). Täytyy ottaa harkintaan, jos rupeaa nykyinen uravalinta liikaa vituttamaan. No joka tapauksessa, jaettiin Villen kanssa cäbi, jossa huomasinkin mun lompakkoni hävinneen. Joku perkele oli rullannut mut niin, etten ollu edes huomannut. Lievästi vitutti kolmelta yöllä ruveta soitteleen pitkin Suomea ja Irkkuja ja kuolettamaan kortteja. Sinne meni henkkaritkin, Kela-kortti, Plussa-kortit, SK-Member cardit ja kaikki muu elintärkee..

No ei kai siinä, sain onneksi vuokravakuudet takasin, joten oli edes vähän käteistä, millä elää. Tai siis vaan puolet siitä, koska lähden ennen vuokrasopparin loppua eikä ole varmaa, jääkö nykyiset vuokralaiset siihen kämppään. Mitäs väliä sillä, vaikka sovittiin sopparia kirjottaessa aiemmin lähtemisen olevan ok, jos vaan löytää tilalle vuokralaiset. No löytyhän ne. Eikä sekään mitään, et edelliset asukkaat sai koko vuokratakuun takas, vaikka eivät olleet nekään sopparin loppuun. Vuokranantaja yritti vyöryttää nätisti tänkin mun tyhmyyden piikkiin. Ja onhan sekin mun vika, ettei vuokranantaja oo kirjottanut minkäännäköstä sopparia uusien kans.. lupasi se vielä soittaa mulle ennen kun lähen takasin Suomeen, jotta voitaisiin vielä neuvotella. Arvatkaa vaan soittiko..

Huomasin myös, että mun pari vuotta vanha kamera, jonka osamaksut sain just muutama kuukaus sit maksettua, hajos osittain. Ei toimi yks nappi, joten ei saa tärkeimpiä säätöjä laitettua. Toimii se niin, et ottaa ilman salamaa kuvia eikä selaa niitä otettuja kuvia siinä kameralla.

Ja tämä kaikki tapahtui akselilla maanantai-tiistai. Vapaata duunista mulla oli ti ja ke, to lento takaisin Suomeen. Ne menivät suht kivuttomasti, mitä nyt jouduin maksamaan ylipainomaksua 100 euroa (ei mikään pikkuraha, kun käteistä ei saa nostettua lisää mistään) ja lentomatkan aikana mun ruumassa olleesta kassista hävis läppärin virtapiuha. Miten se voi olla mahdollista, en tiedä, mut ei ole piuhaa siellä missä punkkasin eikä kasseissa, joten se on matkalla hävinnyt. Kiitti letuista.

Eka viikonloppu Suomessa meni hujauksessa. Perjantaina huitelin virastoissa hakemassa henkkareita sun muita, leffassa (hamanahamanahamana Justin! *drool*) ja viihteellä, lauantaina hain Sponden meille, sunnuntaina syömässä sukulaisten kesken ja minishoppaamassa.. maanantaiaamuna joutukin lentää ekana duunipäivänä Hollantiin koulutukseen. Vähän kiirettä pitänyt, tahtois vaan rauhottua ja mennä fiksaamaan omaa kämppää kuntoon.

Vihdoinkin! Kämppä on irtisanottu, lentolippu ostettu Suomeen.. viimeisiä viedään ihan oikeasti. On tää kyllä jännää, vähän pelottaa mitä tuleman pitää. Toisaalta tuntuu, ettei oikeasti haluais vielä lähteä, "kaikki" on niin kesken, mutta toisaalta taas onnesta soikeana odotan ajan kulumista. Ihanaa päästä takaisin omaan kotiin, saada eläimet takaisin ja päästä oikeasti elämään, näkemään frendejä, liikkumaan minne haluaa ja mihin vuorokauden aikaan haluaa, käydä suihkussa ilman, et tarvii pelätä lämpimän veden loppuvan, shoppailla arkisin klo kuuden jälkeenkin, syödä valmiiksi pilkottua ja marinoitua kanaa.. listaa vois jatkaa loputtomiin.

Kelailin tossa yhtenä päivänä, että mitenkä sitä sitten tottuu Suomessa siihen, ettei joka viikonloppu ole joitakin bileitä. Täällä kun ollaan niin tiiviisti tekemisissä muiden pohjoismaalaisten kanssa, eikä täällä muuta tekemistä ole kun ryypätä, niin joka viikonloppu joku aina järkännyt bileet. On läksiäisiä, synttäreitä, tupareita, teemabileitä, jne. etkä oikeastaan koskaan jäänyt yksin. Tyyliin kaikki olivat tervetulleita bileisiin, vaikket edes bileiden järjestäjiä sen enempää tuntisikaan. Sitä varmaan tulee ikävä, Suomessa kun ei tollasta määrää toisiaan tuntevia/tietäviä ainakaan mun lähipiiristä löydy, kuppikunnat on niin paljon pienempiä ja sisäänpäinlämpenevämpiä. Täällä vedetään yhtä köyttä, kun samassa paskassa tarvotaan kaikki.

Eniten harmittaa ehkä se, etten oo saanut aikaseksi lähteä minnekään maalle reissuun, pyörinyt lähinnä täällä Dublinissa vaan. Tosin onhan tässä pari viikonloppua vielä aikaa, jos vaikka Corkissa tai jossain pyörähtäisi. Vois sitten sanoa nähneensä sen "aidon ja oikean Irlannin".. tosin suunniteltiin vähän Miran kanssa, josko lentäisi kesäkuun lopussa viikonlopuksi tänne stiigaamaan Justinia, jos silloin lähtis samalla maalla käymään. Mutta täytyy katella, ei jaksa ressata. Nyt tahtoo vaan hengata mahdollisimman paljon ihmisten kanssa täällä, kun tietää ettei niitä välttis tuu pahemmin enää jatkossa näkeen. Osa kun jää tänne vielä, osa taas muuttaa takasin Suomeen kotikaupunkeihinsa, loput taas lähtee seikkaileen uusiin maihin.. mut ei koskaan pidä sanoa ei koskaan, eihän sitä koskaan tiedä.

Kuukauden verran oon nyt tutkinut paikallisten sielunelämää lähietäisyydeltä. Ei ole edelleenkään käsitys muuttunut, juntteja ovat. Tähän mennessä nää mun koti-irkut on rikkoneet hellan (sen virtakatkaisin ei toiminut, ei tullut sähköä hellaan), partsinoven (ei aukea muuten kuin kauhealla voimalla), polttaneet pattereihin napinjälkiä (kun ovat kuivanneet vaatteita sen ollessa kuuma), sotkeneet automaattiset vedenlämmityssysteemit..

Eivät myöskään tunnu tajuavan sitä, että kun mulla on nukkumaanmenoaika illalla kybältä ja herätys viideltä aamulla, niin voisin haluta nukkua rauhassa silloin. Siis täydellistä hiljaisuutta en todellakaan vaadi, mutta sen verran voisi miettiä, ettei esmes järkkää tatskabileitä kahdeksalle hengelle meidän olkkariin alkavaksi sunnuntai-iltana kello 9, tai laita pesukonetta päälle yöllä klo 12. Tai harrasta täysiä kiljumista painimatsin ohessa klo 2 yöllä. Tai ettei niitä frendejä, serkkuja ja serkkujen frendejä tarvii raahata möykkäämään meille illalla klo 10.. sitten kun seuraavana päivänä erehtyvät kysymään vointia, kilahdat että väsyttää vitusti kun ei saanut teidän möykän takia nukuttua, niin tyypit vaan kommentoi takas tyyliin "aijaa" ja rupeavat selittämään mitä kaikkea duunasivat kun sitä möykkää lähti. Urpåt.

En yhtään ihmettele myöskään sitä, miten tää jengi täällä on niin läskiä. Nää munkin irkut elää pelkästään puolivalmisteilla, pitsalla ja Abrakebabran/Mäkkärin mätöillä. Ja kaikista paras on, ettei tyttöirkku oikein osaa ees niitä puolivalmisteita valmistaa. Mä jouduin auttamaan sitä laittaan kananuijat ja ranskikset uuniin. Ja sitten se vielä kehtaa nyrpistellä nenäänsä, kun meitsi kokkaa jotain kana-kasvisjuttujaan.

Irkku-TJ hupenee uhkaavasti. Tarkkoja lukuja ei tosin oo antaa, riippuu vähän.. Suomenpään duunijutut on vaiheessa, plan A kaatu tällä vkolla, joten toivottavasti plan B ottais tulta allensa. Jos ei, niin oon himppasen verran pulassa.

Mulla on uudet kämppikset. Parikymppinen irkkupariskunta, joka on ollut yhdessä huimat kuus viikkoa. Oon ollut tyyppien kanssa saman katon alla jonkun muutaman hassun tunnin, ja sain jo melkein yliannostuksen sen tytön jutuista. Hirveä höpötys kokoajan päällä, mitään et kerkeä väliin sanomaan kun juttua riittää. Tarjoutu jo laittamaan mun tukan, kun tulin suihkusta ja esitteli uudet vaatteensa, tyypillistä irkkunuorisomuotia; punasävyisiä palloja, neliöitä ja kolmioita täynnä oleva "mekko", mustat legginsit ja kiiltävät, pokenpunaset korkkarit. Ja niillä sitten tänään paikalliseen junttidiskoon Heaveniin, jonne munkin olis pitänyt lähteä niiden mukana. Onneksi voi sluibaa väsymyksen takia, kun eiliset Pontuksen ja Kristofferin läksärit venähti taas seuraavaan iltapäivään. Ja muutenkin, herranjesta jos koko illan joutuis kuunteleen tota noiden aksenttia, saa nyt jo tarpeeksi tsempata et saa härdähärdöistä selvää, niin koita sit jossain teknojumputuksessa vielä keskittyä..

No ei kai siinä, katotaan miten lähtee sujumaan. Ihan ok tyypeiltä vaikuttavat, perusirkuilta. Olivat hakeneet kinkkisafkaa ja heti ekana olisivat tahtoneet viinietikkaa. Ei voi käsittää, näillä paikallisilla on tapana tunkea sitä joka paikkaan.

Frankfurt oli muuten vähän tylsä mesta. Toki siellä oli pilvenpiirtäjiä ja paljon tissiklubeja, mutta muuten se oli tosi kuolleen olonen kaupunki. Rauhallinen, eikä näkynyt paljoa nuoria ihmisiä. Lauantainakin lähdettiin metsästämään pubia, saldona yksi tukossa oleva irkkupubi, kolme meidän olkkarin kokosta pubia, nekin tupaten täynnä, yksi klubi jonne ei haluttu maksaa kymppiä sisälle, yksi pintaliitoklubi täynnä nelikymppisiä pukumiehiä.. ja lopulta päädyttiin toiseen irkkupubiin, jossa saksalaiset ja irlantilaiset laulo karaokea sulassa sovussa. Yllättävää kyllä, oli täynnä nuoria hoppareita se mesta. Ei kyllä silti kauheesti hehkuttamista, suomalaiset chicksit, jotka asuu Irlannissa, tulee lomalle Saksaan ja päätyvät irkkupubiin. Ei näin.

Tuli shoppailtua säästeliäästikin, ostin vaan yhdet alehousut ja t-paidan, plus kauhean kasan valkosuklaa-Kitkat Chunkeja ja Twixejä, niitä ei täältä saa. Ainiin, ja meiltä poksahti sopivasti WLAN-routeri, niin joutu sellasenkin sitten hakemaan Saksasta, sai halvemmalla. Kiva sitä vaan sitten oli konffata, kun kaikki oli saksaksi ja mun saksankielentaitoni rajottuu Rammsteinin biiseihin. Osasin kuitenkin, tätäkin näpyttelen omasta huoneesta.

Anyways, Frankfurt on nähty enkä sitä ihan heti ykköskaupunkilomakohteeksi luokittelis. Olihan sielläkin kiva eläintarha ja puhtaat maisemat, mutta ei ainakaan menoa ja meininkiä yöelämän suhteen. Harmittaa vähän, kun ei keritty käymään yhdenkään pilvenpiirtäjän huipulla ja Palmengartenin iso puutarha jäi näkemättä, mutta oli meillä kyllä ohjelmaa tarpeeksi ilmankin. Käveltiin joku miljoona kilometriä vähintään viikonlopun aikana.

NETTI! Luojan kiitos! Ollut jo hetken aikaa. Pirun hidas tosin, täytyy harkita nopeuden kasvatusta. Kolme kuukautta siihen meni, ennen kuin sen sai takasin päälle. Olivat jo yhdessä vaiheessa sitä mieltä, ettei tässä kämpässä ole nettiä koskaan fyysisesti ollutkaan. Eivät uskoneet, kun kerroin et mulla on tossa kaikki niiden vehkeetkin, millä sinne nettiin pääsee.. urpåt. Nyt on onneksi taas elämä, ei ehkä vituta ihan niin paljoa. Miinuksena tosin sanoisin, ettei ehkä tuu liikuttua kämpästä ulos ihan niin ahkerasti kuin netittömänä, mut onkohan tuo nyt niin suuri menetys. R-tardeja noi paikalliset kuitenkin edelleen on, sen saanu todeta n+1 kertaa. Inho tätä maata ja näitä paikallisia kohtaan vaan kasvaa päivä päivältä.. plus puolalaisia kohtaan. Ovat vähän niinkuin venäläiset Suomessa.

Eipä tänne mitään erikoista vieläkään kuulu. Duunissa tapellaan tuulimyllyjä vastaan, tekis mieli gonahtaa täysin mutta ei anna ylpeys periksi. Venailen Suomesta tietoa, josko pääsisi vanhaan paikkaan takaisin töihin, olisi aivan luksusta. Ja vaikkei onnistuiskaan, niin tuun huhtikuussa takasin. En jaksa täällä enää, koko ajan kun yhden vastoinkäymisen saat hoidettua niin nurkan takaa pölähtää seuraava. Viimesin oli kämppis, joka 12 tunnin varoajalla lähti takasin Suomeen ja jätti mulle hommaksi ettiä uuden ihmisen tähän. Alle kaks viikkoa aikaa mulla, lievästi ahdistaa kun ei tunnu oikein natsaavan ja koko kämpän vuokraa en pysty mitenkään maksamaan yksin. Vähän panikoiduttaa, et miten pääsen tästä kämpästä edes irti sitten, kun lähden takasin Suomeen.

Käytiin me tossa Barcelonassa, oltiin Hissan, Jemin ja Miran kanssa torstaista sunnuntaihin. Se oli aivan ihana paikka! Ihmiset niin huolehtivaisia ja chillaavia, kaupunki siisti Dubliniin verrattuna ja aivan mielettömän jännää arkkitehtuuria. Säät suosi, arska paisto ja oli melkein 20 astetta lämmintä koko ajan. Voisi melkein muuttaa sinne, oikeesti. Tai no, jos alotetaan vaikka sillä et lähetään kesällä sinne pidemmäks aikaa lomaileen. Olis tuttujakin siellä, vois niiden nurkissa ehkä majailla.

Ens vkonloppuna pitäis lähteä Frankfurtiin Saaniksen ja Päivin kanssa. Saas nähdä miten reissu menee. Oli tarkotus lähteä shoppaamaan elektroniikkaa, mutta allekirjoittanut ainakin on niin persaukinen, et hyvä kun ruokiin on varaa. Sitten onkin reissut tältä erää reissattu, Suomesta tuskin tulee samaan malliin lähdettyä kun lennot on vähän kalliimpia ja on karvaset kakarat huollettavana. Mut on tääkin ollut siistiä, reissannut viimesen 8 kuukauden aikana enemmän kun koko elämän aikana.