Tiimi, Heidi, Saanis, Eve ja Päivi järkkäs mulle "salaa" läksiäiset. Mun piti näytellä yllättynyttä, kun menin Temple Bariin muka vaan Heidiä tapaamaan, ja siellä odottikin koko jengi. Ihanuudet veivät safkaamaan Mongolian Barbequehun, jonka jälkeen jäätiin myös wapun kunniaksi vähän sheikkaamaan. Loppupeleissää päädyttiin VV:n, Katin ja Villen kanssa Fitzsimonsiin. Pääsin fiilistelemään vanhoja, koska Fitz oli just se mesta, jonne me päädyttiin tasan vuosi aikasemmin, kun ekaa kertaa tultiin Dubliniin porukkaa kouluttamaan.

Oli ihan pirun hauskaa, tanssittiin koko ilta ja pelleiltiin VV:n kanssa. Sain kuulla olevani ihan aikuisten oikeasti varteenotettava vaihtoehto kadettikouluun (ai miten niin pitänyt lapset lievän kurissa xD ). Täytyy ottaa harkintaan, jos rupeaa nykyinen uravalinta liikaa vituttamaan. No joka tapauksessa, jaettiin Villen kanssa cäbi, jossa huomasinkin mun lompakkoni hävinneen. Joku perkele oli rullannut mut niin, etten ollu edes huomannut. Lievästi vitutti kolmelta yöllä ruveta soitteleen pitkin Suomea ja Irkkuja ja kuolettamaan kortteja. Sinne meni henkkaritkin, Kela-kortti, Plussa-kortit, SK-Member cardit ja kaikki muu elintärkee..

No ei kai siinä, sain onneksi vuokravakuudet takasin, joten oli edes vähän käteistä, millä elää. Tai siis vaan puolet siitä, koska lähden ennen vuokrasopparin loppua eikä ole varmaa, jääkö nykyiset vuokralaiset siihen kämppään. Mitäs väliä sillä, vaikka sovittiin sopparia kirjottaessa aiemmin lähtemisen olevan ok, jos vaan löytää tilalle vuokralaiset. No löytyhän ne. Eikä sekään mitään, et edelliset asukkaat sai koko vuokratakuun takas, vaikka eivät olleet nekään sopparin loppuun. Vuokranantaja yritti vyöryttää nätisti tänkin mun tyhmyyden piikkiin. Ja onhan sekin mun vika, ettei vuokranantaja oo kirjottanut minkäännäköstä sopparia uusien kans.. lupasi se vielä soittaa mulle ennen kun lähen takasin Suomeen, jotta voitaisiin vielä neuvotella. Arvatkaa vaan soittiko..

Huomasin myös, että mun pari vuotta vanha kamera, jonka osamaksut sain just muutama kuukaus sit maksettua, hajos osittain. Ei toimi yks nappi, joten ei saa tärkeimpiä säätöjä laitettua. Toimii se niin, et ottaa ilman salamaa kuvia eikä selaa niitä otettuja kuvia siinä kameralla.

Ja tämä kaikki tapahtui akselilla maanantai-tiistai. Vapaata duunista mulla oli ti ja ke, to lento takaisin Suomeen. Ne menivät suht kivuttomasti, mitä nyt jouduin maksamaan ylipainomaksua 100 euroa (ei mikään pikkuraha, kun käteistä ei saa nostettua lisää mistään) ja lentomatkan aikana mun ruumassa olleesta kassista hävis läppärin virtapiuha. Miten se voi olla mahdollista, en tiedä, mut ei ole piuhaa siellä missä punkkasin eikä kasseissa, joten se on matkalla hävinnyt. Kiitti letuista.

Eka viikonloppu Suomessa meni hujauksessa. Perjantaina huitelin virastoissa hakemassa henkkareita sun muita, leffassa (hamanahamanahamana Justin! *drool*) ja viihteellä, lauantaina hain Sponden meille, sunnuntaina syömässä sukulaisten kesken ja minishoppaamassa.. maanantaiaamuna joutukin lentää ekana duunipäivänä Hollantiin koulutukseen. Vähän kiirettä pitänyt, tahtois vaan rauhottua ja mennä fiksaamaan omaa kämppää kuntoon.

Kelailin tossa yhtenä päivänä, että mitenkä sitä sitten tottuu Suomessa siihen, ettei joka viikonloppu ole joitakin bileitä. Täällä kun ollaan niin tiiviisti tekemisissä muiden pohjoismaalaisten kanssa, eikä täällä muuta tekemistä ole kun ryypätä, niin joka viikonloppu joku aina järkännyt bileet. On läksiäisiä, synttäreitä, tupareita, teemabileitä, jne. etkä oikeastaan koskaan jäänyt yksin. Tyyliin kaikki olivat tervetulleita bileisiin, vaikket edes bileiden järjestäjiä sen enempää tuntisikaan. Sitä varmaan tulee ikävä, Suomessa kun ei tollasta määrää toisiaan tuntevia/tietäviä ainakaan mun lähipiiristä löydy, kuppikunnat on niin paljon pienempiä ja sisäänpäinlämpenevämpiä. Täällä vedetään yhtä köyttä, kun samassa paskassa tarvotaan kaikki.

Eniten harmittaa ehkä se, etten oo saanut aikaseksi lähteä minnekään maalle reissuun, pyörinyt lähinnä täällä Dublinissa vaan. Tosin onhan tässä pari viikonloppua vielä aikaa, jos vaikka Corkissa tai jossain pyörähtäisi. Vois sitten sanoa nähneensä sen "aidon ja oikean Irlannin".. tosin suunniteltiin vähän Miran kanssa, josko lentäisi kesäkuun lopussa viikonlopuksi tänne stiigaamaan Justinia, jos silloin lähtis samalla maalla käymään. Mutta täytyy katella, ei jaksa ressata. Nyt tahtoo vaan hengata mahdollisimman paljon ihmisten kanssa täällä, kun tietää ettei niitä välttis tuu pahemmin enää jatkossa näkeen. Osa kun jää tänne vielä, osa taas muuttaa takasin Suomeen kotikaupunkeihinsa, loput taas lähtee seikkaileen uusiin maihin.. mut ei koskaan pidä sanoa ei koskaan, eihän sitä koskaan tiedä.

Eivät myöskään tunnu tajuavan sitä, että kun mulla on nukkumaanmenoaika illalla kybältä ja herätys viideltä aamulla, niin voisin haluta nukkua rauhassa silloin. Siis täydellistä hiljaisuutta en todellakaan vaadi, mutta sen verran voisi miettiä, ettei esmes järkkää tatskabileitä kahdeksalle hengelle meidän olkkariin alkavaksi sunnuntai-iltana kello 9, tai laita pesukonetta päälle yöllä klo 12. Tai harrasta täysiä kiljumista painimatsin ohessa klo 2 yöllä. Tai ettei niitä frendejä, serkkuja ja serkkujen frendejä tarvii raahata möykkäämään meille illalla klo 10.. sitten kun seuraavana päivänä erehtyvät kysymään vointia, kilahdat että väsyttää vitusti kun ei saanut teidän möykän takia nukuttua, niin tyypit vaan kommentoi takas tyyliin "aijaa" ja rupeavat selittämään mitä kaikkea duunasivat kun sitä möykkää lähti. Urpåt.

En yhtään ihmettele myöskään sitä, miten tää jengi täällä on niin läskiä. Nää munkin irkut elää pelkästään puolivalmisteilla, pitsalla ja Abrakebabran/Mäkkärin mätöillä. Ja kaikista paras on, ettei tyttöirkku oikein osaa ees niitä puolivalmisteita valmistaa. Mä jouduin auttamaan sitä laittaan kananuijat ja ranskikset uuniin. Ja sitten se vielä kehtaa nyrpistellä nenäänsä, kun meitsi kokkaa jotain kana-kasvisjuttujaan.

Irkku-TJ hupenee uhkaavasti. Tarkkoja lukuja ei tosin oo antaa, riippuu vähän.. Suomenpään duunijutut on vaiheessa, plan A kaatu tällä vkolla, joten toivottavasti plan B ottais tulta allensa. Jos ei, niin oon himppasen verran pulassa.

No ei kai siinä, katotaan miten lähtee sujumaan. Ihan ok tyypeiltä vaikuttavat, perusirkuilta. Olivat hakeneet kinkkisafkaa ja heti ekana olisivat tahtoneet viinietikkaa. Ei voi käsittää, näillä paikallisilla on tapana tunkea sitä joka paikkaan.

Frankfurt oli muuten vähän tylsä mesta. Toki siellä oli pilvenpiirtäjiä ja paljon tissiklubeja, mutta muuten se oli tosi kuolleen olonen kaupunki. Rauhallinen, eikä näkynyt paljoa nuoria ihmisiä. Lauantainakin lähdettiin metsästämään pubia, saldona yksi tukossa oleva irkkupubi, kolme meidän olkkarin kokosta pubia, nekin tupaten täynnä, yksi klubi jonne ei haluttu maksaa kymppiä sisälle, yksi pintaliitoklubi täynnä nelikymppisiä pukumiehiä.. ja lopulta päädyttiin toiseen irkkupubiin, jossa saksalaiset ja irlantilaiset laulo karaokea sulassa sovussa. Yllättävää kyllä, oli täynnä nuoria hoppareita se mesta. Ei kyllä silti kauheesti hehkuttamista, suomalaiset chicksit, jotka asuu Irlannissa, tulee lomalle Saksaan ja päätyvät irkkupubiin. Ei näin.

Tuli shoppailtua säästeliäästikin, ostin vaan yhdet alehousut ja t-paidan, plus kauhean kasan valkosuklaa-Kitkat Chunkeja ja Twixejä, niitä ei täältä saa. Ainiin, ja meiltä poksahti sopivasti WLAN-routeri, niin joutu sellasenkin sitten hakemaan Saksasta, sai halvemmalla. Kiva sitä vaan sitten oli konffata, kun kaikki oli saksaksi ja mun saksankielentaitoni rajottuu Rammsteinin biiseihin. Osasin kuitenkin, tätäkin näpyttelen omasta huoneesta.

Anyways, Frankfurt on nähty enkä sitä ihan heti ykköskaupunkilomakohteeksi luokittelis. Olihan sielläkin kiva eläintarha ja puhtaat maisemat, mutta ei ainakaan menoa ja meininkiä yöelämän suhteen. Harmittaa vähän, kun ei keritty käymään yhdenkään pilvenpiirtäjän huipulla ja Palmengartenin iso puutarha jäi näkemättä, mutta oli meillä kyllä ohjelmaa tarpeeksi ilmankin. Käveltiin joku miljoona kilometriä vähintään viikonlopun aikana.

Eipä tänne mitään erikoista vieläkään kuulu. Duunissa tapellaan tuulimyllyjä vastaan, tekis mieli gonahtaa täysin mutta ei anna ylpeys periksi. Venailen Suomesta tietoa, josko pääsisi vanhaan paikkaan takaisin töihin, olisi aivan luksusta. Ja vaikkei onnistuiskaan, niin tuun huhtikuussa takasin. En jaksa täällä enää, koko ajan kun yhden vastoinkäymisen saat hoidettua niin nurkan takaa pölähtää seuraava. Viimesin oli kämppis, joka 12 tunnin varoajalla lähti takasin Suomeen ja jätti mulle hommaksi ettiä uuden ihmisen tähän. Alle kaks viikkoa aikaa mulla, lievästi ahdistaa kun ei tunnu oikein natsaavan ja koko kämpän vuokraa en pysty mitenkään maksamaan yksin. Vähän panikoiduttaa, et miten pääsen tästä kämpästä edes irti sitten, kun lähden takasin Suomeen.

Käytiin me tossa Barcelonassa, oltiin Hissan, Jemin ja Miran kanssa torstaista sunnuntaihin. Se oli aivan ihana paikka! Ihmiset niin huolehtivaisia ja chillaavia, kaupunki siisti Dubliniin verrattuna ja aivan mielettömän jännää arkkitehtuuria. Säät suosi, arska paisto ja oli melkein 20 astetta lämmintä koko ajan. Voisi melkein muuttaa sinne, oikeesti. Tai no, jos alotetaan vaikka sillä et lähetään kesällä sinne pidemmäks aikaa lomaileen. Olis tuttujakin siellä, vois niiden nurkissa ehkä majailla.

Ens vkonloppuna pitäis lähteä Frankfurtiin Saaniksen ja Päivin kanssa. Saas nähdä miten reissu menee. Oli tarkotus lähteä shoppaamaan elektroniikkaa, mutta allekirjoittanut ainakin on niin persaukinen, et hyvä kun ruokiin on varaa. Sitten onkin reissut tältä erää reissattu, Suomesta tuskin tulee samaan malliin lähdettyä kun lennot on vähän kalliimpia ja on karvaset kakarat huollettavana. Mut on tääkin ollut siistiä, reissannut viimesen 8 kuukauden aikana enemmän kun koko elämän aikana.

Netti ei pelaa vieläkään, valehtelevat suut ja silmät täyteen ntl:llä jatkuvasti. Ei jaksa ees selittää sen enempää, niin paljon taas joutunut kärsimään niiden takia. Pankistakaan en yllättäen oo saanut sitä puoltoista kuukautta sitten pyytämääni kuittia. Edellinen päivityskin blogiin tullut ikuisuus sitten, kun ei ole ollut aikaa surffia rauhassa edes töissä. Joutunut ihan duunia tekemään..

Eipä tässä kai erikoisempaa, Lauran saavuttua tarkotus vuokrailla jengillä kiesiä ja lähteä aina viikonloppusin johonkin vähän pöndelle. Lisäks pitäis lähteä ens kuussa Barcelonaan ja Frankfurtiin, maaliskuussa Snoopin ja Diddyn keikka.. sitten varmaan jo takas Suomeen, ennen kuin hajoaa polla lopullisesti tähän kehitysmaahan. Suomessa kävin jouluna ja vitutti ehkä maailman eniten tulla takasin tänne. Mut onneks on Wii. <3

Perjantaina menin pankkiin ja pyysin maksusta kuittia. Yllätys oli valtava kun sanoivat, etteivät he näe tilitapahtumia niin pitkälle. Maksu oli suoritettu kuukausi sitten. Piti tilata erillinen statement, jonka lähettävät kotiin. Menee "muutama" päivä. Että näin meillä Irlannissa.

Jotain positiivistakin vaihteeksi, on ollut ihan kiva viikonloppu. Perjantaina oli Jäppisen läksiäiset Vineyardissa ja sieltä mä lähdin sitten keskustaan. Janne, Janne, Toni, Erno ja Jannen pari Suomesta käymässä ollutta kaveria oli Turk's Headissä ja mä sitten suuntasin sinne. Pilkkuun asti tietty lappeenrantalaisten (ja yhden porilaisen) juttuja kuunnellessa, jatkot tietty Watervillessä. Kotiin sitten kahdelta seuraavana päivänä, eli oli ihan hyvät bileet.

Iltapäivällä reffasin sitten Päivin, Saaniksen ja Satun, mentiin kaupan kautta Saanikselle ja Evelle kokkaamaan lihapullia ja perunamuussia. Ilta piti viettää lepposasti kotona, mutta kun Mira ilmoitti, että nyt lähdetään baariin, niin pitihän sitä sitten mennä. Toinen sentään lähtee maanantaina Suomeen, viimeinen tsäänssi päästä vähän diskoileen sen kanssa. Tyttäret jäivät sitten vinkkupullojen kera pelaamaan Craniumia ja mä huitelin kolmen tunnin "yöunien" voimin keskustaan Tanjalle. Siellä hengattiin hetki, muttei sitten lähdetty baariin kun Miralle tuli niin huono olo. Mä olin himassa takaisin puoli kahdelta ja simahdin ihan samantein.

Ihanasti nukuin viime yönä melkein 10 tuntia ja heräsin sopivasti restlinkiä katsomaan. Kauaa ei kerennyt vaan sohvaperunoimaan, kun kahdelta piti olla ytimessä syömässä. Käytiin kivassa meksikolaisessa raflassa isolla jengillä Miran lähtöä "juhlistamassa", jonka jälkeen mentiin "suomimarkkinoille". Onnessaan porukka syyti monta kymppiä ruisleipään, riisipiirakoihin, joululaatikoihin, makkaraan, Oltermanniin.. nyt pärjää jouluun saakka täällä, kun sai salmiakkitikkareitakin neljä eurolla.

Hakekaa muuten Youtubesta sanoilla "worst music video ever". Hajosin lievästi äsken siihen.

En ollu saanut nukuttua koko viikkona kunnolla, yöunet oli jääneet ihan liian lyhyiksi jostain syystä. Torstaina oli tosi tuskasta lähteä duuniin, olis niin tehnyt mieli ottaa saikkua.. duuniin päästyäni soi puhelin, joku setä soitti ja kertoi mun olevan skillattu norjankieliselle asiakkuudelle, eli ei kannata laittaa puhelinta linjoille, koska olisin saanut norjalaisia puheluita. No ei siinä mitään, hetken kerkesin pöllöillä kun rupesivat verkkoyhteydet pätkimään koko talossa ja mä olin ihan kypsä lähtemään aamiaiselle. Verkko pätki muutamaan otteeseen aamun aikana, mutta onneksi korjaantui itekseen. Vitutti tosin, kun oli miljoona asiaa aina kesken ja sitten lagasi.

Kauaa kerennyt mitään tekemään, kun asiakkaat rupesivat soittelemaan ensin yhdestä toimimattomasta palvelusta ja kun sitä lähdin selvittelemään, saatiin lisää puheluita toisestakin alhaalla olevasta systeemistä. Samaan aikaan mulla oli rojektina korjata käsin nelkytkaksmiljoonaa työasemaa, jossa oli yksi kikkula mennyt rikki.

Jonkin aikaa oon managerille valittanut mun duuniläppäristä, että tarviin uuden kun se ei toimi enää kunnolla. Aina on luvattu uutta. Alkuviikosta menin taas sanomaan sille, että nyt rupee riittämään, kone antaa mulle bluescreeniä ja käynnistyminen kestää 15-20 minuuttia. No manageri tuli sitten siinä aamupäivästä sanomaan, että loggaa tiketti meidän helppariin siitä niin katotaan josko saisivat jotain ruoskalle tehtyä ja jos eivät, niin sitten koitetaan korvata uudella koneella. Mulla palo käämi sisäisesti siinä vaiheessa. Äijä on luvannut mulle viimesintä mallia olevaa työkonetta jo siitä lähtien, kun mä vasta harkitsin koko työsopimuksen allekirjottamista tohon lafkaan. Tehnyt töitä sillä jonkun vanhalla paskalla, joka oikeesti ollut hajoomassa käsiin jo monta kuukautta. Pidin suuni kiinni ja päästin höyryt ulos safkiksella, Renzo-parka joutui kestämään mun vuodatustani. Olin kyllä niiiiin vihanen, etten oo hetkeen ollut.

Safkiksen jälkeen jouduin juoksentelemaan ympäri taloa, kouluttaan tiimiläisiä käyttään uutta systeemiä ja korjaamaan koneita etänä toiset kolkytkaksmiljoonaa kappaletta. Jossain vaiheessa ilmotin managerille, että mä nyt sen tiketin sitten tein mun koneesta, kun se rupesi jossain vaiheessa päivää sulkemaan softia ja huutamaan kaikkia kivoja herjoja. Manageri siinä sitten totesi, et hänellä on huoneessaan yks tosi hyvä kone extramuisteilla ja muilla, että vois vaihtaa sen kovon mun koneeseen. Mä sitten tokasin, että miksi vitussa ei vaan voi antaa koko konetta mulle, jos se kerran turhanpanttina siellä huoneessa vaan istuu. Manageri jotain siinä mumisi säästävänsä sitä johonkin, ja mä päätin poistua takavasemmalle ennen kun saan oikean raivarin.

Kaamean duunipäivän päätteeksi meen himaan, rojahdan sohvalle ja avaan koneen. Juuei toimi netti. Boottaan koneen ja muut tilpehöörit, ei toimi vieläkään. Avaan telkkarin ja boksin, juuei toimi sekään. Paskiaiset ovat katkaisseet näköjään molemmat. Melkein tuli itku. Kävin laskut sun muut paperit läpi ja totesin, että joku nyt mättää. Mulla ei ollut kun yksi lasku myöhässä ja sekin vaan 10 päivää. Soitin Päiville, josko voisi mun puolesta maksaa sen jonka jälkeen soittaisin ntl:lle. Ei mennyt kauaa, kun Päivi soittaa takaisin ja ilmoittaa ettei voinut maksaa laskua, koska onnistui lukitsemaan itsensä pihalle nettipankista ja kestää pari päivää ainakin, ennen kuin saa uudet tunnusluvut. Hehkutin, varsinkin kun multa loppui puheaika.

Joutui soittamaan Hissalle suomipuhelimesta, että topuppaisi mun puhelimen. Ei se onnistunut, kun sillä oli väärä liittymä. Sanoin lähteväni etsimään automaattia, jossa voisin ite topupata. Kirosin siinä kun kaikki muutenkin on ihan perseestä, että varmaan alkaa sataa kun lähden ulos. Olis pitänyt koputtaa puuta, koska tosiaankin rupesi satamaan kun astuin ovesta pihalle..

Luurin topuppaus sujui yllättävän kivuttomasti ja vielä oikeaan numeroon. Soitin ntl:lle, mutta ne paskiaiset eivät suostuneet kertomaan mulle mitään, koska en ollut nettiliittymän omistaja. Se jätettiin edellisen asukkaan nimiin, koska se tuntui silloin helpoimmalta. Mä sitten keksin kysyä siltä asiakaspalvelijalta, että mitäs jos tää omistaja onkin kuollut. Johan muuttui ääni kellossa, isot osanotot sain ja johan rupes tietoa tippumaan. Pari laskua muka maksamatta, eivät nähneet mun maksua missään koska se on tehty erinimiseltä tililtä, kuin liittymän omistaja on. Eivät voineet ruveta selvittelemään asiaa, ennen kuin liittymän omistaja soittaisi meille tai vaihdettaisiin liittymä mun nimiini. Vaihto pitäisi anoa erikoissysteemein, jos tämänhetkinen omistaja on kerran kuollut. xD Annoin sitten olla ja soitin Hissalle, ohjeistin sen soittaan ntl:lle ja leikkimään liittymän omistajaa. Ei onneksi sama tyyppi vastannut Hissan soittaessa, oisi voinut hieman ihmetellä.

Eivät ne mitään siellä ntl:llä kuitenkaan saaneet aikaiseksi, joten mä päätin antaa asian olla seuraavaan aamuun ja faksata niille kuitin maksusta. Loppuilta sujuikin ihanasti Cosmopolitanien ja Huippumallien seurassa, lievästi kyllä ahdisti, kun ei netti toiminut. Ei mennyt päivä ihan putkeen.

Perjantaina mä sitten faksasin kuitin niille ja lupasivat kaivaa maksun jostain. Yllättäen eivät tosin ennen tiistaita voi mitään tehdä, kun niiden systeemit olivat alhaalla. Hajottaa. Eilen sitten raahasin läppärini Päiville ja täällä mä istun taas niiden nettiä hyväksikäyttäen, kun ei mulla himassakaan mitään tekemistä olis. Veikkaan, ettei tule varmaan loppuvuoteen netti tai telkkari toimimaan irkkumeiningit tietäen..

Sylettää taas vaihteeksi tää maa, nää ihmiset ja toi firma ihan urakalla. Kai se näkyy päällepäinkin, kun manageri tuli perjantaina sanomaan, että tarviinko mä palkallista vapaata pari päivää et voisin levätä rauhassa. xD

Mitään sen erikoisempaa ei ole Lontoon jälkeen tapahtunut. Jannen kanssa käytiin Malahidessa ajelulla, Hissan kanssa leffassa stiigaamassa Borat. Tänään pitäisi varmaan mennä Belliin pitkästä aikaa, kun Päivi vaihtaa duunipaikkaa ja tahtoo juhlistaa sitä. Huomenna olis koiranäyttely Swordsissa, mutta en taida jaksaa sinne tällä kertaa. Jos Mira on huomenna jo terve, täytyy vetää pyhämekko päälle ja lähteä vähän tanssahtelemaan.

Enää nelisen viikkoa, niin pääsen Suomeen. <3 Katotaan, jäänkö sille tielle vai malttaako sitä tulla tänne läävään takasin.

Biletyksiäkään ei sovi unohtaa. Torstaina oltiin jossain aika ankeessa mestassa, jonka pelasti kasa sangen hyvännäköisiä nuoria miehiä. Jane jopa lähti yhden megeen sieltä, eikä päässyt takaisin hostellille kun seuraavana päivänä kello seitsemän aikaan illalla. Kovasti yritti selittää kaikennäköistä loppuneista akuista, korkeista aidoista ja eristetyistä asuinalueista.. uskokoon ken tahtoo. :P Seuraavanakin iltana piti tietty lähteä radalle, tsekata Get Down. Paska DJ, tykkäsi koko illan enemmän omasta äänestään kuin musiikista. Yritä siinä nyt sitten tanssia. Bongattiin monta tuttua naamaa, joten ei tullut otettua samoista pojista kuvia uudestaan.

Oli helmi reissu, rahaa paloi enemmän kuin olis ollut tarvetta ja univelkaa on sairaasti, mutta ei tunnu missään. Tekis mieli lähteä ulos kolmatta iltaa putkeen, mutta seura on vielä hieman hakusessa.

Ainiin, tässä yks kuva Lontoon joulusta.

Ps. Kuka veisi ihanaisen Janen stiigaamaan Bustaa, kun allekirjoittanut ei sattuneesta syystä pääse?